Top 3 Sur-rur

Viime aikoina on tullut kuunneltua melko paljon Sur-ruria, tarkemmin sanoen kahta EP:tä ja yhtä jouluista bootleglevyä. Albumeillaan usein tolkuttoman hyvä ja monella tapaa yksi mielenkiintoisimmista kotimaisista post-hardcore/punk/whatever -yhtyeistä ei jätä kylmäksi pienemmillä ja epävirallisemmilla julkaisuillakaan.

Sur-rur: Saatte kolme markkaa, jos lähdette pois

Saatte kolme markkaa jos lähdette pois (1999) on selvästi heikoin kuunnellusta kolmikosta. Se ei ole missään nimessä huono, mutta jos on tottunut esimerkiksi Uurnapölyjen paluun (2007) aikaiseen Sur-ruriin, saattaa hämääntyä EP:tä paikoittain hallitsevasta Levy-yhtiön ammoisen katalogin mieleentuovasta ulosannista, piirre joka korostuu erityisesti vokaaleissa. Ehkä siksi muita raskaampi instrumentaalialoitus Murskattu tuntuu toimivan parhaiten.

Minuutin-kahden mittaisten pikabiisien ohella on hauska kuulla hieman pidemmät Se on tarkoitettu niin ja Rautatieasema, joista varsinkin jälkimmäinen yli viiden minuutin mitassaan on varsin erilainen muuta EP:tä: akustis-elektroninen, unelias ja kaunis päätös, joka enteilee vaikka mitä.

Sur-rur: Joulubootleg

Joulubootleg (2002) on tavallaan paljon heikompi kuin Saatte kolme markkaa…, koska se lienee jonkinlainen treenisdemo tai vastaava: laatu on vähän sinnepäin, soittelu ja laulu myös. Mikä lapualaisten joululevyssä kuitenkin erityisesti viehättää, on sen vapautunut tunnelma: yhtye, jota ei todellakaan tunneta tiukkapipoisesta purismista, on samanaikaisesti sekä pirun tiivis että levottoman löysä.

Ensimmäisestä todistaa esim. tarttuva aloitusraita Typerysten aika, jälkimmäisestä Neil Young -laina Man Needs A Maid. Yleisesti Joulubootleg vaikuttaa melko kattavalta läpileikkaukselta yhtyeen urasta (tietämättä lainkaan miltä ajalta sen biisit ovat); monet omassa päässä Sur-rurille ominaiseksi kääntyneet piirteet ovat läsnä enemmän tai vähemmän koko julkaisun.

Sur-rur: Sur-rur ja ajatussilppurin arvoitus

Katsauksen ylivoimainen voittaja on kuitenkin kuusibiisinen Sur-rur ja ajatussilppurin arvoitus (2002). Tavallaan se on kuin kolmasosaan tiivistetty ja lainakappaleeton Joulubootleg ilman yhtään samaa biisiä, tietenkin. Vaikkei tarjonta ole progeksi muuttunut, on julkaisulla hyvin moniulotteista Sur-ruria, joka ei suuremmissa määrin mieti, mitä materiaalia se silppuriinsa tunkee.

Aiempaa keskimääräistä pidemmät biisit ovat jo lähempänä Hüsker Dütä ja The Replacementsiä kuin alussa mainittuja kotimaisia kultalevyilijöitä ja hyvä niin. Musiikillinen monipuolisuus tungettuna tiukkaan, mutta tarvittaessa kuin Eedenin puutarhan portit aukeavaan tyyliin, on jo se Sur-rur, jota kannattaa muistella vuosikymmenienkin päästä. Leukakappale on hieno esimerkki siitä, kuinka paljon muutamaan minuuttiin mahtuu; Uusi kevät saapuu taas siitä, kuinka vähän hienoon biisiin tarvitaan.

www.sur-rur.net

Mainokset
Top 3 Sur-rur