Ne juoksee mereen

Ruger Hauer: Se syvenee syksyllä
Ruger Hauerin esikoinen on yksi viime vuosien ilahduttavimmista kotimaisista rap-levyistä. Itselleni entuudestaan tuntemattoman Paperi T:n sekä Pyhimyksen, Tommishockin ja Huge L:n muodostaman kolmen sylkijän ja yhden tuottajan yhteistyön tulos viehättää monestakin syystä, mutta tässä muutamia.

Se syvenee syksyllä (Monsp, 2010) on melankolisessa tylyydessään suorastaan ihailtavan suoraviivainen, sekä musiikillisesti että tekstien osalta. Myönnän, teksteihin ei yleensä tule liiemmin paneuduttua – tyylilajista riippumatta. Tämä, koska musiikki ei ole teksteihin paneutumisen arvoista, tai koska teksteillä loppujen lopuksi on melko vähän merkitystä minkään kannalta. (Jostain syystä tulee helposti pidettyä negatiivisena, että rapissa on yhdentekevät sanat, kun muissa musiikkityyleissä sillä ei ole olevinaan merkitystä).

Olen aina ihaillut esim. jonkun Asan tapaa sanoa asiansa niin, että lyyrisistä ratkaisuista tulee asia itsessään. Silti ei voi kuin rakastaa Ruger Hauerin proosallisempaa tapaa: ”Tää on paskaa aikaa / tää on paskaa aikaa / ei me saada täällä paskaakaan aikaan / tää on paskaa aikaa” (Pelle Èpoque). Onhan suoraansanojia kotimaisenkin rapin piirissä tietty vaikka millä mitoin, mutta ehkä ihastuttavaa on juuri Ruger Hauerin yhdistelmä esileikittömyyttä, oivallisia metaforia ja innokasta loikkimista asiasta seuraavaan – ilman että punainen lanka katoaa.

Tekstien kelailua on helpottanut taustojen erinomaisuus. Huge L on ilmeisesti vääntänyt levyn biittejä keskimääräistä kauemmin – siis keskimääräistä kauemmin kuin omilla levyillään. Jälki on erinomaista ja erityisesti ilahduttaa hauska instrumentaatio: levyllä kuullaan jos minkälaisia jousisoittimia, puhaltimia ja sen sellaista. Lopputulos ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen orgaaninen, vaan linjakas kokonaisuus ääniä joilla tuntuu olevan yksi maali. Vaikkei niin ole.
Mainokset
Ne juoksee mereen