Mutiny #14

Mutiny #14

Lukekaa Mutinyä, se kannattaa!

Ai miksi? Koska Mutiny on paras suomen kielellä ilmestyvä musiikkiaiheinen aviisi. Uusin numeronsa tuli luettua kannesta kanteen melkein yhdellä istumalla – kuten tapana on ollut – vaikka noin puolet jutuista käsitteli artisteja, joista en ole koskaan kuullutkaan. Siihen eivät muut lehdet pysty.

Jos levyhyllyäni kurkkaa pikaisesti, taidan kuulua enemmän Rumban ja Soundin keskivertokohderyhmään – tai jopa Suen, jos ilmaislehdetkin lasketaan. Näitä en kuitenkaan lukisi kokonaisuudessaan edes uhattuna.

Rumbaa olen viimeiset vuodet käynyt lukemassa satunnaisesti kirjastossa. Joskus tarjolla on ollut hyviä (mutta pinnallisia/lyhyitä/ohuita) juttuja, ja arviosivuilta on tullut vilkaistua tiettyjen levyjen ja tiettyjen kirjoittajien arviot.

Rumban ongelma on omasta näkökulmastani sen ajankohtaisuus. Moni kirjoitus on motivoitu tuoreella levyllä tai Suomen-käynnillä tms. Se on tietysti ajankohtaiseen musiikkiin keskittyvän lehden tehtävä, mutta ei yleensä tuota kovin mielenkiintoisia juttuja. Saa nähdä, mitä uusiutuminen lehdelle tekee.

Pahimmat ajankohtaisongelmat on tietenkin Suessa, joissa tuntuu kerta kerralta olevan vähemmän luettavaa. Kävin taannoin läpi aika ison läjän nurkkiin kertyneitä Sueja, Rumbia, Soundeja ja muitakin musalehtiä. Kovin monta juttua en talteen näistä leikannut. Mutinyt on sen sijaan tallella kaikki.

Soundin ongelma on sen koko: ollakseen tarpeeksi iso, täytyy miellyttää tarpeeksi monia lukijoita ja/tai irtonumero-ostajia. En muista milloin Soundin kannessa olisi ollut joku itseäni edes etäisesti kiinnostava artisti. Sisällä sentään yleensä jotain pientä.

Soundilla on monta hyvää kirjoittajaa, jopa sellaisia joiden kuvittelisi helpommin sopivan muiden lehtien tekijöiksi. Näiden juttuja voi käydä lukemassa kirjastossa, eikä tarvitse tuntea vitutusta siitä, että on maksanut lehdestä, jossa on monisivuinen reportaasi siitä kuinka Nightwish tai Kotiteollisuus tai Iron Maiden tai mikälie on suunnitellut ryhtyvänsä uuden levyn tekoon.

Mutiny #14:n aiheeltaan tuorein juttu lienee raportti keväiselta Roadburn-festivaalilta, mutta muuten ajankohtaisuudella ei juuri ole väliä. Lehdessä on viihdyttävä ja informatiivinen reportaasi vuoden 2010 Puntala-festareilta. Jaska Filppula on kirjoittanut tapaamisestaan Rowland S. Howardin kanssa vuonna 1987. Lehden vanhin juttu taitaa olla Head of Davidin haastattelu vuodelta 1988. Hyvin tehdyt jutut mielenkiintoisista aiheista ovat aina ajankohtaisia.

Hyviä juttuja uusimmassa Mutinyssä riittääkin, ja lehti on paljon mielenkiintoisempi kuin #13. Kokokin tuntuu taas oikealta. Modernin Elämän 7-sivuinen haastattelu ja Kyklooppien Sukupuuton 11-sivuinen Amerikan kiertuereportaasi ovat hyviä esimerkkejä jutuista, joita ei missään muualla (paitsi ehkä jossain nettilehdessä?) julkaistaisi. Pitkiä, paneutuneita, stressittömiä, mielenkiintoisia, paljastavia.

Hyviä juttuja oli taas useampia. Atte Häkkisen tekemä Topias Tiheäsalon haastattelu ja kaksikon turina vapaasta improvisaatiosta sai kaivamaan Tiheäsalon Eyes of a Dead Lambin (Tyyfus, 2007) esiin. Hieno, mutta vaativa levy. Myös Jukka Nousiaisen (vain vähän sekava) jutustelu Atilla Grandpierren kanssa kiehtoi, enimmäkseen tietysti aiheensa takia. Pakko tutustua.

Mutinyn paras puoli on, ainakin minusta, että se esittelee itselleni tuntemattomia juttuja ja herättää kiinnostuksen. Joka kerta kun selailen lehden vanhoja numeroja, mieleen jää jokin aiemmin tsekkaamaton artisti, yhtye tai levy, joka tulee sen seurauksena tarkastettua. Tähän eivät muut lehdet oikein pysty.

Mutiny #14:ssa on hieno Sur-rur-”haastattelu”, jossa bändi kysymyksiin vastailun sijaan kertoo heille näytetyistä kuvista. Toimii! Myös 13th Floor Elevatorsin Sign of the Three Eyed Meniä käsittelevä pitkä, Iikka Korhosen kirjoittama arvio on ansiokas. Mukana myös aina hyvät levyarviot, joista välittyy ennen kaikkea rakkaus musiikkiin ja siitä kertomiseen – niin kuin tietysti kaikista lehden jutuista; innostusta saa asemoituneemmista lehdistä yleensä etsiä. Varjolevyarviot nauratti, mutta taisi vähän väsyttääkin.

Lukekaa Mutinyä, se kannattaa!

Uusin numero maksaa – kotiinkannettuna – naurettavat 7 euroa. Iloa riittää vessakäynneille useammaksi vuodeksi. Saattaa löytyä myös hyvin varustetuista levykaupoista/distroista.

Mainokset
Mutiny #14

2 kommenttia artikkeliin ”Mutiny #14

  1. Anonyymi sanoo:

    jaahas,Mutiny.täytyy tsekata.mutta Elevators..en koskaan ole ymmärtänyt näitä Rocky Erickson tai Syd Barrett-kultteja.ja itse Elevatorsin musa,se sähkökannu ärsyttää ja Ericksonin kiekaisut hirvittää.Tietty heillä on oma asemansa ehkä ekana psykedelisenä bändinä ja esmes REM pitää sitä hyvinkin merkittävänä.

    Tykkää

  2. Anonyymi sanoo:

    Elevators liippaa aika läheltä garagea.Löysin juutupista tällaisen bändin new yorkista kuin The Mystic Tide.Duunaili singlejä 1965-66.Sähköistä velvetunderground-meininkiä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s